Batiikkivaatteet tehdään Beninissä, Länsi-Afrikassa, missä pieni kalastajakylä Gbecon, saa suureksi osaksi elantonsa tästä toiminnasta siitä saakka, kun Svanhild tuli tänne yli 20 vuotta sitten. Hän oli juuri päättänyt saksalaisen kehitysmaaprojektin naapurimaassa Nigeriassa ja ajatteli, että tänne hän haluaisi tulla takaisin ja tehdä jotakin omaa. Hän sai vuokrata siirtomaa-aikaisen huvilan sivurakennuksineen ja rupesi kouluttamaan ihmisiä, tekemään remonttia, istuttamaan puita ja pensaita, ja karkottamaan lepakoita. Taloryhmä oli ollut asumaton jo monta vuotta.
Nykyään täällä työskentelee kolme naista ja kaksi miestä, ja usein vielä oppityttö tai -poika. Kun Svanhild on Suomessa myymässä tai suunnittelemassa uutta kokoelmaa, on ateljé työntekijöiden käytössä ja he tekevät omia vaatteita myyntiin, usein nykyisin batiikkivaatteita.
Vaatteet tehdään käsityönä ja jokainen asu on uniikki ja vie aikaa valmistaa. Ensin leikataan ja ommellaan vaate valkoisena. Sen jälkeen piirretään vahalla, mitä jää valkoiseksi, ja värjätään, jolloin väri ei tartu vahaan. Jos haluaa useampia värejä, tehdään sama uudelleen. Lopuksi keitetään vaha pois isossa kattilassa. Sitten seuraa silitys ja lopputarkastus.
Indigoa käytetään myöskin, vaikka tämä värjäys vie useampia päiviä. Indigopensas kasvaa kaikkialla, mutta taito käyttää indigopensaan lehtiä on häviämässä. Mutta Medinath, joka tekee vahabatiikin, tulee Nigeriasta ja tietää kaiken indigosta. Tieto, joka kulkee perintönä hänen Youroba-heimossaan.
Huovutettuja hattuja ja jakkuja tehdään Nauvossa suomalaisesta villasta ja ainoastaan luonnonsaippuaa on käytetty valmistusprosessin aikana irtovillasta saakka. Värit ovat lampaanvillan omia luonnonvärejä.